Aamulla puhelin soi.

- Haloo...
- No äiti tässä, nukuitko vielä?
- En ku muuten vaan kuorsaan vieläki puhelimessa! (mumisten...)
- Mitäs olet tänään sunnitellut tekeväsi?
- Ajattelin nukkua niin pitkään ku ehdin... (edelleen mumisten)
- Ai, eiku mä vaan sitä soittelin, että Albero ei mennyt tänään tarhaan ku Antsu on vielä täällä...
- Jaa jaa, ok, no mut mun piti iltapäivällä hakee se tarhasta...? (enemmän hereillä, edelleen mumisten...)
- Niin, siis ku mietin että olisitko voinut vaikka ottaa molemmat sitten ja itse asiassa vaikka jo vähän aiemmin?
- Öö, tota, siis joo. Tottakai voin. Mihin aikaan?
- No jos tossa vaikka yhden aikoihin?
- Aa. Ok. No tuun sitten. Mut käyn nyt sitten kaupassa jne.
- Mun pitää kans mennä kauppaan, otan noi pörriäiset mukaan.
- Ok, no katotaa jos törmätään.

Viis minsaa parvekkeella tupakoitsimassa. Ja pling!
Puhelinta räplää ja äidille takas soittaamaan.

- No mikäs nyt?
- Eiku tuli mieleen että mihin kauppaan menette ku munki pitäs?
- Ässään varmaan.
- Ai, tota, mä ajattelin käydä Liidelissä.
- No voinhan mä sinnekin lähteä, on mulla toi auto tossa nyt ku h**e on siellä laivalla...
- Ai, no mutta hei, saanks mä tulla mukaan?
- Joo tottakai. Käytätkö koiran ulkona?
- Joo, voin käyttää... Mut mut... mun täytyy käydä suihkus ja ja ja...
- No kauan sulla menee et osaan pistää mukelot valmiiks?
- Öö siis, tota ku... Mä itse asiassa... En mä jaksa mennä suihkuun ku en jaksa riisuu.
- Ai ootko taas nukkunu vaatteet päällä?
- Ei, en, ku ehdin jo pukee... Mut mä tuun nyt sitten.
- Ok, moi.
- moi

Ja kävelyä muutama askel edes takas kämpässä. Tavarat mukana ja ovesta ulos. Yllättävän helposti meni! Saavun pihaan, menen mäen ylös ja jatkan matkaa mutsille. Oven taakse päästyäni kuulen kiljumista. Nopea moi muksuille ja koiran kanssa ulos. Koira läähättää paskahätää ja sitä että kakarat kiljuu. Vanhalla miehellä menee jo hermot :D

Kauppareissu, todellinen katastrofi... Antsu polkee jalkaa kun Albero edes katsoo kärryihin. Albero vetää herneet nenään kun hänellä ei ole mitään tekemistä. Mutta kärryllinen kamaa kannetaan ulos ja siitä selvitään. Varastot täynnä hetken..

Kotiin painavien kassien kanssa. Muksut juoksee edeltä, naapurin rouva pyytää jäämään seuraksi tupakalle. Jäänhän minä, kun ne kaksi on jo isoja ja osaavat mennä yksin ylös, siälle yms. Poltetaan tupakat ja höpistään päivän "oon ihan puhki" asiat kuten äitien kuuluu. Saan kassit kotiin ja ilokseni huomaan että neiti ja herra ovat olleet omatoimisia ja riisuneet. Etsivät raukat kissaa kun eivät tienneet että se on tädillä hoidossa. Remppa on valmis aloitettavaksi, kissakin hoidossa niin se ei tukehdu tapettipölyyn, seinien hiomisesta syntyvään pölyyn ja maalin käryyn.

Lapset auttavat ja nopeasti olemme yhden seinän verran tapettia alas repineet. HYVÄ ME. Muksut innostuvat vesileikeistä, kun käytimme suihkupulloa tapetin "liottamiseen". Sanoin että saavat mennä suihkuun ja siellä kastella toisensa jos haluavat, mutta vaatteet pois. Piste. Lapset huutavat " JOOO!!!!!!!!!! " Eli se tais olla hyvä ehdotus.

Päivä menee rattoisasti leffaa katsellessa, fudista pelatessa ja erilaisia leikkejä kokeillessa. Mm. lapsuudesta tutut leikit kuten peili tuli kokeiltua :D Meillä oli hauskaa. Mutta sitten taas, tämä nuori herra, jonka kanssa en kovin usein ole kaksin ollut, alkoi kokeilemaan rajojaan ja kiroilemaan. Voi jestas... "Turpa kii vittupää... tai perkeleen paska.. hiljaa!" Aika karua kielenkäyttöä kuusivuotiaalta. Hoh hoh. Jäähylle meinasi poika pääsä munasillaan, mutta kiltisti hän sitten totteli kun huomasi mun olevan tosissani :D Enkä tietenkään olis herraa pitänyt siellä ulkona ku ehkä kymmenen sekkaa, mut pakko oli ollu tehdä, ku menin uhoo...

Ovelia ovat, vetävät nenästä. Ja joukossa tyhmyys tiivistyy. Mutta hauskaa meillä oli :D

Ja nyt tämä äiskä on saanut "omaa aikaa". Lapset on palautettu mummolle ja asunto on hiljainen. Huoh. Kylmä olut tuossa nenän edessä huutaa: "ota hörppy..." Ja minähän otan :D

Hyvät yöt.

Huoh, sain tänään jotain aikaan.
 
 - Olen ollut synttäreillä, jossa kaikki vieraat sanoivat vuorotellen: "Onkos tämä se I...?" Johon minä sitten joka kerta hymyillen nätisti: "Olenhan minä. Mitä kuuluu?"

- Olen istunut autossa varmaan 6 tuntia... kun siinä sitten matkan lisäksi teimme bonus matkoja :D

- Olen siirtänyt huonekaluja, taas.

- Olen siivonnut, ainakin vähän...

- En kuristanut kissaa vieläkään, vaikka taas dvd soitin oli lattialla ja tällä kertaa scart johto syöty. Huusin vain...

- Olen viettänyt laatuaikaa siskon kanssa. Meillä oli hauska reissu =)

Ja nyt ajattelin saada aikaan sen, että menen nukkumaan, jotta huomenna jaksan käydä kaupassa, siivota loppuun ja olla lapsen kanssa.

Heipsan saa.

Yöllä yksin valvoo han.
Ei unta saa, matka jatkuu
 ja jatkuu vaan.

Kas, tiellä ken vaeltaa?
Ken untani nähdä saa?

Mahtavat ovat uneni,
suuret ja iloni.
En kruunua, en valtikkaa,
en niitä mä nähdä saa,
sillä mahtavat ovat muualla,

 
omissa kodeissa.


He sieltä vaan poistuvat,
jos muille on asiaa,
mut eivät minun luokseni,
tule heistä yksikään.

Heippa ja kukkuu.

Tämä meni perseelleen. Taas. Ja liian kauan, liian hyvä olla. Ja sitten. PAM. Mä mokaan. Se vaan tapahtuu ja tapahtuu. PAM. Olen taas sössinyt. Ei onnea, ei iloa. Ei surua ei vihaa. Ei mitään sopivassa määrin, vaan joko tai. Se on aina. Ääripäästä ääripäähän. Laidasta laitaan. Aikuistu! Mustavalkoisuus taaksesi jätä jo. Et ole enää lapsi. Sinulla on lapsi, sinä et ole se.

Ja aikuinen nainen mä oon... Nyt en enää katso viidakkoon.

Kauhua.

Olen tehnyt syntiä ja rikkonut lakia, tänään. Sain siitä sakot. Innostuin liikaa, kun se oli niin helppoa. En uskonut, että kukaan näkee. Mutta näki ja jäin kiinni. Vartijoiden saattelemana menimme ylös. Minulta kyseltiin asioita ja tunnustin tekoni, ainakin osittain siinä tilanteessa ja myöhemmin loput. Sain opetuksen. Älä riko lakia, se ei kannata. Siitä tuli merkintä ja saattaa vaikuttaa joihinkin asioihin, ei välttämättä, mutta ehkä. Joudun korvaamaan, maksamaan suuren hinnan siitä, että menin tekemään tyhmyyksiä. Olen tyhmä. Olen niin tyhmä. Anteeksi rakkaalle. Anteeksi, että johdin samaan sotkuun. Toisen meistä olisi pitänyt osata sanoa, nyt riittää. Ehkä olemme tästä lähin kilttejä.